Rakastan ja vihaan pelaamista!

Rakastan pelaamista! Oon pelannu esimerkiksi The long darkkia Steamin lokien mukaan 155 tuntia. Pelin lataaminen tuntuu aineettomalta kuluttamiselta, eli siis näennäisesti super ekologiselta.  En tarvitse, kuin olemassa olevan laitteen ja nettiyhteyden ja futum! Voin käyttää vapaa-aikani super hauskalla tavalla! 

Tajusin kuitenkin, ettei asia tietenkään ole ihan niin yksinkertainen. Vaikka itse pystyn vaikuttamaan esimerkiksi käyttämäni sähkön laatuun ja valitsemaan Suomen luonnonsuojeluliiton suositteleman EkoSähkön (ei maksettu mainos), niin digitaalisen pelin käyttäminen sisältää kuitenkin paljon sellaista, johon en voi vaikuttaa itse. 

Peliyhtiöt tarjoaa sähköisen peliänsä jakeluun pelien jakoalustalle, kuten Steamiin, jotta kuluttajat löytävät sen helposti. Steam hankkii ehkä pilvipalvelutilaa, tai konesalin, jonka kautta jakaminen tapahtuu. Niihin kuluu jumalattaman verran sähköä, enkä ainakaan heti löytänyt, millä energialla Steam pyörittää tarvittavaa konesalikapasiteettia.

  Matti pärssinen on laskenut väitöskirjassaan, että globaalisti tietotekniikan käyttämiseen kuluu 136:n Loviisan ydinvoimalan verran sähköä, eli 1058 twh. Jokainen kissavideoiden, tai google hakujen tekeminen tuottaa konesaleissa hukkalämpöä. Google on juuri hukkalämmön kustannusten takia sijoittanut konesalejaan pohjoiseen ilmanalaan, jotta se olisi halvempaa ja helpompaa jäähdyttää. Hukkalämpöä voitaisiin toki hyödyntää vaikka kotien lämmityksessä, kuten Mäntsälässä. Google on luvannut satsata tuulivoimaprojekteihin satoja milljoonia ja toivottavasti lähivuosina myös lämmön talteenottoon Haminan datakeskuksessa. 

Tietenkään digitaaliset pelit eivät aiheuta pakkauksien, tai kuljetuksien tuomia hiilidioksidipäästöjä, joka on tietty ihan hyvä juttu. 

Voi kuitenkin kysyä, miksi pelialan vastuullisuudesta on löydettävissä niin niukasti tietoa? Toivon, että juuri nyt aletaan elämään niitä hetkiä, kun vastuullisuus on kilpailuetu myös pelifirmoille! 

Suomessa vuonna 2017 peliteollisuudessa pyöri  Ylen mukaan 2,5 miljardia euroa. Nyt jo varmasti paljon enemmän. 

Jotain tekoja yksittäiset peliyhtiöt on toki tehneet! 

The Long darkin kehittänyt pelitalo tukee esimerkiksi ruokapakkia, lääkärit ilman rajoja organisaatiota ja TreeCanada järjestöä. Remedy kertoo käyttävänsä toimistoissaan energiaa, joka tuotetaan 85% uusiutuvilla energialähteillä. Rovio aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2022 mennessä. Rovio meinaa kompensoida päästönsä ilmastoprojektien kautta ja se on liittynyt myös playing for Planet allianceen ja luvannut kompensoida myös laitteita lataavien pelaajien hiilidioksidi päästöt. 

Suomalaisillla peliyhtiöillä on myös yhteinen pelimetsähanke, jonka kautta he ovat suojelleet jo 130 hehtaaria aarniometsää. Mukana ovat esim. Rovio Supercel ja Next games (sekä moni muu)

Jotain on siis jo tehty, mutta paljon enemmän pitäisi vielä tapahtua, jotta peliala olisi oikeasti täysin vastuullinen!

Sitten on tietenkin se kaikki olemassa oleva elektroniikka, jolla niitä digitaalisia pelejä pelataan. HUOH! Tiesittekö, että Suomalainen käyttää enemmän elektroniikkaa, kuin maapallon asukkaat keskimäärin?!

Elektroniikan valmistamiseen liittyy laajasti ihmisoikeus-, ja ympäristöriskejä. Muistaakseni Eetin toiminan johtaja sanoi, että tällä hetkellä eettistä elektroniikkaa ei edes ole olemassa. Onneksi joitain "vähemmän pahoja" vaihtoehtoja ainakin puhelin puolelta jo löytyy, kuten Fairphone. 

Suurin osa elektroniikasta valmistetaan riskimaissa. Elektroniikka nielee sisäänsä jo 30 erilaista metallia ja esimerkiksi koboltista iso osa on peräisin Kongosta ja Sambiasta, jossa vaaralliset työolot, elämiseen riittämättömät palkat ja lapsityövoiman käyttö on yleistä. Kongossa on arvioitu kaivoksista työskentelevän 50 000 lasta ja  osa kaivosrahasta on valunut sisällissodan rahoittamiseen. Kaivostoiminasta saattaa valua myrkyllisiä jätevesiä luontoon, jotka kulkeutuvat veteen, kasveihin ja eläimiin aiheuttaen mm. ihosairauksia ja syöpiä. Riskimailla saattaa olla kuitenkin riittämättömät resurssit ja lainsäädäntö suitsiakseen kaivosyrityksiä. 

Eu:ssa on tullut voimaan kuitenkin konfliktimineraali direktiivi, joka velvoittaa yrityksiä varmistamaan konfliktimineraalien alkuperän. Ehkä tähän kuuluu jo kobolttikin? Vaikka alkuperä tiedetäisiinkin, niin, voiko verimetalleja kuitenkaan välttää? 

Elektroniikan kokoamista tehdään mm. Kiinassa, Filibiineillä, Meksikossa ja Thaimaassa, jossa teetetään jopa 11-12 h työpäiviä pahimmillaan ilman viikottaisia vapaapäiviä kokoajille saatetaan maksaa vain minimipalkkaa, joka ei kuitenkaan riitä elämiseen. Esim. Kiinassa ei ole vapaita ammattiyhdistyksiä, ylityösäädöksiä rikotaan lähes poikkeuksetta ja palkkaa tippuu ehkä hiukan yli 100€/kk. 

Yhden tietokoneen valmistamiseen kuluu sarvikuononverran luonnonvaroja. 1500l vettä, 240kg fossiilisia polttoaineita ja 22kg kemikaaleja! 

Meillä on Nintendon pelikonsoleita. Esim. Nintendo Switchiä joita on myyty jo yli 97 miljoonaa kappaletta.  Vaikka esim. Nintendo kertoo sivuillaam, ettei tee yhteistyötä sellaisten kaivosten kanssa, joissa käytetään lapsityövoimaa, niin kaivosteollisuudessa ei ole juurikaan sertifikaatteja, joka takaisi tuotannon vastuullisuuden. Nintendolla ei kuitenkaan ole ollenkaan vastuullisuussivuja suomeksi, tai ainakaan en löytänyt niitä. Sääli sinänsä! 

Sen sijaan Pleikkarin suomenkielisiin vastuullisuussivuihin on jo hieman panostettukkin, vaikka vielä on aika paljon tekemistä! Sivuilla korostetaan virransäästö ominaisuuksia ja parempia pakkausmateriaaleja. Sony meinaa siirtyä uusiutuvaan energiaan vuonna 2040 mennessä. Se, mikä on kuitenkin oli erityisen hyvää, oli se että Sony on laskenut laitteiden ja pelin käytön hiilidioksidipäästöt!.  esim. ps4 pelin lataaminen tuottaa 0,05kg hiilidioksidipäästöjä tunnissa. Toisaalta kuulemma elokuvissa käynti aiheuttaa saman sivuston mukaan päästöjä 2,5kg. Olisin kuitenkinhalunnut tietää, missä oloissa pleikkareita valmistetaan!?!  

 Jos vastuullista elektroniikkaa ei ole, niin mitä sitten pitäisi tehdä?

No ainakin pitää huolta laitteista ja käyttää niitä mahdollisimman pitkään. Ostaa laiteita käytettynä ja  korjata niitä mahdollisuuksien mukaan. Esim ifixit sivustolla on tietoa esim. siitä, kuinka hyvin laite on korjattavissa. 

Suomessa syntyy keskimäärin 22kg/v elektroniikkajätettä henkeä kohti! Ja vain puolet siitä päätyy kierrätykseen! Muistuttaisinkin, että yksi elektroniikkalaite sisältää jopa 30 erilaista metallia, joista osa kaivetaan riskimaista. Kierrättäminen vähentää painetta tuhota yhä uusia alueita kaivosteollisuuteen! 

Onneksi Eu:ssa valmistellaan lakia, joka velvoittaisi tekemään laitteista kestävämpiä, korjattavampia ja kierrätettävämpiä! 

Painetta kovempiin vastuullisuustekoihin pitäisi ehdottomasti laittaa peliyhtiöille, pelien jakelualustoille ja elektroniikkateollisuuteen! 

- Riina