Miellyttäminen saattaa täyttää kaapit ja estää meitä näkymästä.

 

Kotivinkissä oli juttu Johanna Pohjolasta, sekä tavaroista ja asioista, jotka tulvivat elämään vain siksi, että haluaa miellyttää, tai kieltäytyminen on turhan hankalaa. Myönnän, että itsestäni on tullut tilanteiden ja asioiden välttelijä juuri siksi. Tiedän itse tasan tarkkaan, miten haluan elää, mutta pelkään alituisesti miellyttämisen ottavan vallan ja ajaudun tilanteisiin, jossa oikeasti haluaisin sanoa tiukasti ei, mutten vaan osaa. 

Johanna kertoi esimerkiksi Torista ostamastaan valaisimesta. Ostohetkellä hän huomasi valaisimessa olleen naarmun, muttei kehdannut sanoa mitään, koska myyjä oli kiva ja oli tuonut valaisimen Johannalle helppoon paikkaan. No... Itse ostin taannoin Torista kuntopyörän striimiprojektia varten, jossa on tarkoitus jauhaa sähköä polkemalla. Kuvissa en huomannut muoviosien olevan halki, mutta ostin pyörän silti, sillä en kehdannut enää perua kauppoja. 

Inhoan yli kaiken hutiostoja, sillä mulla on todella suuri kynnys palauttaa tuotetta, vaikka se olisi hieman väärän kokoinen, tai ei sittenkään ajaisi tarkoitustaan. Ajattelen, että koska ostin jonkun asian, se on oma moka ja mitäs en ollut tarpeeksi tarkka alun alkaenkaan. 

Toisaalta takana on häpeää. Häpeää siitä, että haluan elää näin vapaasti. En haluaisi selitellä valintojani ja on huvittavaa, että vaikka kirjoitan blogia ja suostuin taannoin Kotivinkin lehtijuttuun, niin tuttujen kommentit elintavoistani saa mut lähinnä jäykistymään kauhusta. Toivon toki, että blogiani luetaan, kunhan se ei ole ketään tuttu. Kuinka hölmöä! 

Tilanteiden välttelyyn liittyy myös ajatus siitä, etten halua tuoda toisille pettymystä, että elän, tai ajattelen tietyllä tavalla. En halua tietentahtoen tuottaa kenellekään pahaa mieltä vain sillä, että haluan elää näin, kun elän; mahdollisimman vapaasti. Hyvin usein jätän siis menemättä johonkin vain siksi, ettei tarvitse selitellä. Luulisi, että kun käy neljääkymmentä, pystyisi jotenkin ihan rennosti seisomaan asioidensa takana, ilman häpeää. En tiedä mistä se tulee, mutta jotenkin takana on ajatus siitä, että voin tehdä mitä vaan, mutta kunhan ei kukaan vaan tiedä. Parempi, ettei näy, eikä kuulu. Ei ole turhaan esillä, tai tyrkky. Sinällään yrittäjälle aika huono ominaisuus. 

Toisaalta olen ollut jo niin kauan minimalisti, että läheiseni tietävät oikein hyvin, ettei mulle esimerkiksi kannata ostaa mitään kysymättä. Sen sijaan oli aivan ihanaa, kun sain siskoltani kuivattuja omenoita ja suuren itsetehdyn purkillisen omenahilloa joululahjaksi. Se oli aivan huippu ihana lahja! Musta on itsestänikin ihanaa antaa syötäviä tuliaisia. Nappaan mukaani usein Good guys kombuchaa, kun käyn vanhemmillani ja aina äiti ilahtuu yhtä paljon. 

Toisten pettymysten sietäminen tullakseen itse näkyväksi on ehkä sellainen asia, joka pitäisi vaan kestää. En voi ehkä vaan lopun elämääni vältellä kaikkea, etten vain loukkaisi ketään...

- Riina