Minimalismi ja ihonhoito - kemikaalipihillä elämäntavoilla atopia tasapainoon

Olin lopen kyllästynyt kortisonikierteeseen. Ikuiseen rasvaamiseen, puunaamiseen ja peittämiseen. Olin kyllästynyt siihen, että jokainen ihonhoitotuote, tai meikki tuntui lopulta aiheuttavan ihottumaa. 

Kannoin kilo kaupalla rasvoja kotiin. Iholleni ei tuntunut riittävän mikään, tai jos hetken oli parempi vaihe kortisonikierre alkoi uudestaan. Levitin iholleni pumppupullo toisensa jälkeen kosteusvoidetta, mutta vain parin tunnin päästä kuivuudesta rapiseva iho janosi lisää! 

Ihoni tuntui reagoivan kaikkeen... Tuoksuihin, saippuoiden ainesosiin, vääriin rasvoihin. kosketukseen, hikeen, toisten ihmisten hikeen, huuhteluaineisiin, spermaan, pesuaineisiin.... KAIKKEEN! Tuli klassinen hoitoväsymys... 

Olin alkanut karsimaan elämästäni tavaraa. Nyt aloin karsimaan purtiloita. Lopetin ajattelemasta, että ihoa hoidetaan tunkemalla sille jotain lisää...  rasvoja ja kemikaaleja... Aika näyttikin, että ihoni alkoi voimaan paremmin, kun lopetin hoitamasta sitä mitenkään. 

Olin myös älyttömän kyllästynyt siihen, että käytettynä löytämäni vaatteet lähes poikkeuksetta oli kyllästetty huuhteluaineilla, joiden tiukkaan tarttunut tuoksu ei lähtenyt vaikka kuinka niitä liotti, tuuletti ja pesi. Kun vedin sellaisen vaatteen päälleni, ihoa alkoi kutittaa ja punoittaa. 

Vaikka meikeistä luopuminen paransi selkeästi ihoni kuntoa, niin myönnän että toisinaan hävetti. Tunsin itseni aika nukkavieruksi ja homsuiseksi, vaikka toisaalta halusin palavasti muuttaa sitä kuvaa, mikä on normaalia. 

Väitän että lopulta luopumisessa iälläkin oli väljä. Katsoin  itseäni vessan peilistä ja pikku hiljaa alkoi yhä vähemmän kiinnostaa se, mitä muut ihmiset ajattelisivat elottomasta ihostani, jolle olin siihen asti saanut hehkua vain poskipunalla... Tai mustista silmänympäryksistä, jotka oli osittain myös niiden viheliäisten kortisonivoiteiden syytä, jotka ohensivat ihoni läpikuultavaksi. 

En osannut meikata. Tein sitä siksi, että niin kuului tehdä, tai sen takia, jotta sain peitettyä atopiasta läikikkään ihoni, ja tummat silmänaluseni piiloon. Kaikkien virheiden peittäminen alkoi kuitenkin tuntumaan älyttömän tylsältä. 

"Virheet" on muissa ihmisissä kiinnostavia, miksen voisi ajatella niin myös itsestäni.. 

- Riina 

Jos luit tänne asti, sua saattaa kiinnostaa myös  Alusvaatteet ja minimalismi postaus :)