sunnuntai 5. joulukuuta 2021

En edes tiennyt, miltä karvani näyttää.


Muistan, kun istuin lastennhuoneen lattialla ja nypin jalkakakarvojani pinseteillä. Olin silloin ala-asteella. Myöhemmin höyläsin karvat pois aina joka toinen päivä. Niistä muuttui mustat, kovat ja piikikkäät. Jos aamulla höyläsin, seuraavana aamuna karvat tuntuivat jo kättä vasten. Tunsin itseni aina joenkin väärän laiseksi, liian karvaseksi! Seksiä harrastaessa tunsin itseni ällöttäväksi, jos en ollut höylännyt karvojani samana päivänä. 

Jalka ja kainalokarvat tuntuivat joltain, joka ei muka kuulunut aikuisen naisen kehoon. Joltain, josta piti päästä eroon. En ikinä oppinut irrottamaan karvojani sokeroimalla ja hankkimani halpis epilaattori oli naurettavan huono. Se tarkoitti sitä, että karvat kasvoivat takaisin tosi nopeasti ja höylä oli miltein jokapäiväisessä käytössä. 

En edes tiennyt miltä kehoni näyttää, jos antaisinkin karvani kasvaa. Saan ainakin omasta muutaman vuoden takaisesta karvaherätyksestäni kiittää Pupulandian Jenniä, joka on osaltaan tehnyt karvoista normaaleja. 

Kerran kysyin teini-ikäiseltä tyttäreltäni tarviiko se karvojen poistoon höylää. Tyttäreni katsoi mua hiukan hölmistyneenä ja kysyi, et miksi ihmeessä?! Täytyy myöntää, että oon kyllä todella onnellinen, ettei hän tuntenut mitään painetta moiseen! 

Nauroin kerran yhdelle tutulle deodoranttimainoksen slougania, jossa luvattiin kainaloista muuttuvan kauniit. Tuttavani oli hetken hiljaa ja tokaisi sitten, että kyllä hänelle on ainakin tärkeää, että kainalot on kauniit..... Myönnän, että järkytyin vähän. Ilmeisesti tarve saada kauniit kainalot on saatu myytyä valtavirralle, sillä eräskin deodoranttifima mainostaa, että "Tiesitkö, että 93 % naisista ei ole tyytyväisiä kainaloihinsa".

Höylään edelleen itse silloin tällöin karvani pois, mutta on ollut jännittävää nähdä miltä karvat oikeasti näyttäää, kun ne antaa kasvaa. 

- Riina