Metsä on tuntunut aina lohduttavalta. Jos mulle on tullut suruja, tai huolia, niin usein löydän itseni metsästä. Siellä kun potkii käpyjä hetken, vetää metsän tuoksuja keuhkoihin, niin kummasti alkaa helpottamaan!
Eilen yks nettiystävä oli menossa toisella puolella Suomea metsäretkelle. Tuli sen verran fomo, että oli pakko ehdottaa puolisolle ja lapsillekin metsäreissua. Ei tarttenu paljoo suostutella.
Sekin merkkaa tosi paljon, ettei metsä koskaan arvostele. Tuntuu luonnolliselta talsia siellä hikisenä, kuraa kengissä ja nokee nenänpäässä. Vaikka vettä sataisi vaakatasossa, niin metsästä pois tullessa sydäntä on taas vähän laastaroitu ja puhallettu kipua pois....
Otettiin vaahtokarkkia reppuun. Tietty myös puukko, tulitikut, vettä ja lapsille vaihtovaatteet, koska ainahan joku mulaa johonkin lammikkoon tj. Sit vaan suunnattiin kohti Kaupin mettiä. Siellä, melontareitin varrelle on rantaan rakennettu useampi taukopaikka puuvajoineen. Tosi hyvät puitteet siis! Tosin joku urpo oli polttanu nuotiossa tölkkejä ja jättäny muutamat roskat sinne pitkin poikin nuotiopaikkaa. Se ärsytti!
Mennessä jätettiin hiekkatien varteen auto ja käveltiin sitä tietä pitkin kohti polun alkua. Talsittiin siinä puheensorinan siivittämä, kun yhtäkkiä tajusin kahden metrin päässä metikössä nököttävän peuroja. Hihkasin ihastuksesta hiukan liian kovaa ja ne pinkas karkuun. Jotenkin käsittämätöntä, että Tampereen keskustaan on ihan kivenheitto ja tossa vieressä on tommonen satumetsä!
Tuntuu, kun metsä kaappais syliin ja rutistais kunnolla. Jotenkin samalla lailla, kun mun mummu aina halas ovella kun sinne meni, tai sieltä lähti. Vieressä tiikerililjat hehku oranssina ja omenapuut humisi.
Ehkä sekin merkkaa, että metsä on niin kokonaisvaltainen. Sen kuulee, haistaa, näkee, tuntee ja kokee. Se hellii kaikkia aisteja, vähentää stressiä, hillitsee kiputuntemuksia ja laskee verenpainetta. Metsässä kortisolin määrä tutkimusten mukaan vähenee ja keskittymiskyky paranee. Tampereella ja Helsingissä tehdyn tutkimuksen mukaan meiliala paranee, kun luonnossa vietetään yli vi
isi tuntia kuukaudessa.
Metsässä oleminen kuulemma nostaa
vastustuskykyä. Päiväkotien
pihoihin on kärrätty myös metsäpohjaa ja huomattu, että lasten immuniteetti parani jo kuukaudessa. Lisäksi toistuva viherkosketus lisäsi lasten ihon mikrobikantaa ja tämä taas vähentää riskiä sairastua immuunihäiriöstä johtuviin sairauksiin, kuten atopiaan, diabetekseen, keliakiaan ja allergioihin.
Aikuisilla tehtiin
tutkimus, jossa he hieroivat metsämaasta ja sammaleesta tehtyä pulveria päivittäin kahden viikon ajan käsiinsä. Jo noin pienessä ajassa suolistossa ja iholla näkyi mikrobiston monipuolistumista! Nykyään kaupassa myydään myös purkitettuna metsäbiomia sisältäviä voiteita, hurjaa!
Metsään meno, on kuin hellis itseensä mikrobikylvyllä. Mulla se eilen helpotti surua ja ikävää.
- Riina
Kommentit
Lähetä kommentti