Kuluttamisen "säännöt"

Tai noh.. Todellisuudessa en voi sanoa, että rahan käytölläni olisi jotain tiukkoja joustamattomia, tai rajoittavia sääntöjä, mutta minimalismin myötä mulle on kehittynyt joitain hyväksi havaittuja käytäntöjä, jotka omasta näkökulmastani käsin parantaa selkeästi elämänlaatua. 

Karsimisen myötä, mulle on muotoutunut melko selkeä käsitys, millaisella tavaramäärällä elämä pysyy melko mukavana ja mikä on tarpeeksi. Sen sisäistäminen, että oikeastaan mulla on jo kaikki, mitä ihminen voi tarvita, on aika mukava lähtökohta ylipäänsä. Tai Leo Straniuksen sanoin "Olen niin rikas, että mulla on varaa olla ilman". On arvioitu, että tavallisessa Suomalaiskodissa on 10 000-50 000 tavaraa. On siis jotenkin lähtökohtaisesti outoa ajatella, että tarvitsisimme jotain koko ajan enemmän. 

Pääsääntöisesti ostan asioita korvatakseni rikki menneitä, tai loppuun kulutettuja esineitä. Myönnän kuitenkin, että usein etsin tavaralle korvaajaa, joka on vähintään yhtä hyvä, tai mielummin parempi versio edellisestä. Olen sen verran materialistinen, että mua hivelee löytää esine, joka täyttää tarpeeni mahdollisimman hyvin. Kompromissit ärsyttävät! 

Useimmiten suosin tuotteita, jotka olisi valmistettu mahdollisimman lähellä. Mieluiten EU-alueella. Ostan tavaroita, jotka on tehty kestäviksi ja mahdollisuuksien mukaan korjattavaksikin. Esimerkiksi Saksassa valmistetut kuulokkeet, joihin saa varaosia. (Valcon kotimaista tehdasta odotellessa ;) )

Odottamisen tuoma mielihyvä on ehdottomasti yhtä hivelevä, kuin asioiden ostaminenkin. Harkitsen hankintoja yleensä melko pitkään. Toisaalta siihen voi vaikuttaa sekin, että asiat jotka tehdään hieman vastuullisemmin, maksaa enemmän ja ostaminen hiukan kirpaisee. Kilvoittelen sen ajatuksen kanssa, että pärjäisinkö kuitenkin ilmankin. 

Jos ei puhuta loppuun kulutetun esineen korvaamisesta, harkitsen sellaisia hankintoja vielä kaksin kerroin kauemmin. Tavaran pitää selkeästi tuoda jotain lisäarvoa elämääni. Saatan käyttää asioihin melko paljon rahaa, mutta toisaalta, koska ostan vähemmän, voin satsata yksittäisiin asioihin enemmän. 

Tosin myönnän senkin, että nämä käytännöt koskee pääsääntöisesti vain mun henkilökohtaisia tavaroita. En todellakaan pistä lapsia odottaman, jos jotain hajoaa. Jos löydän helposti asian, joka on valmistettu vastuullisemmin, suosin tietenkin sitä. 

Kaiken järkevintä olisi tietenkin ostaa mahdollisimman paljon käytettynä. Olen kuitenkin esimerkiksi sen verran jäätävän allerginen huuhteluaineille, ettei esim vaatteiden ostaminen käytettynä onnistu. Toisaalta ajattelen niinkin, että jos tavaraa on joka tapauksessa tarkoitus käyttää niin kauan, että se kuluu puhki, uudenkin asian ostaminen on perusteltua. 

Ehkä isoin ohjenuora hankittavalle esineelle on sen tuleva käytettävyysaste. Sille pitää oikeasti olla selkeä tarve, sitä tulee käyttää jatkuvasti ja etenkin loppuun asti. 

- Riina