Minimalistin lapset

Tiedättekö... On ihan ok, jos sinä olet minimalisti, mutta lapsesi eivät. 

Olen kuitenkin ehdottomasti itse hurahtaja ja siinä vaiheessa, kun itse hurahtaa, on täysin käsittämätöntä, ettei ympärillä olevat ihmiset tajua sitä samaa taikaa, jonka itse on löytänyt! Sitä seisoo lelukorin vieressä, eikä voi käsittää, miksei päätöntä barbia voisi laittaa pois. Onneksi jossain vaiheessa tajuaa, ettei kukaan toinen voi määritellä, mikä on kullekin tärkeää. Sulla voi olla tarkka käsitys siitä, mikä olisi heille hyväksi, muttet voi kuitenkaan elää toisten puolesta. 

Itse olen minimalisti, koska voin selkeästi paremmin, kun ympäristö ei täyty tavarahälystä. Vaikken voi suoraan päättää kenenkään henkilökohtaisista tavaroista, voin ehdottaa kompromisseja asioissa, jotka suoraan vaikuttaa omaan arkeeni. Jos kuitenkin lapsi on niin pieni, että lelujen siivoaminen on yksinomaan aikuisen vastuulla, on musta reilua, että aikuinen voi sillon päättää paljonko esineitä on ja kuinka kuormittavaa päivittäistä tavaratyötä niistä syntyy. 

Uskon esimerkin voimaan! Vaikkei omat lapseni ole ääriminimalistisia, niin heidän ostokäyttäytyminen on musta ilahduttavan harkitsevaa! Huomaan heidän miettivän nykyään, mikä tuottaisi hyötyä ja iloa mahdollisimman pitkään. 

 Mulle on syntynyt aikojen saatossa tapa käydä kaikki tavarat läpi suurin piirtein kuukausittain. Teinit hoitaa omat kaappinsa, mutta pienten lelukorit kumoan lattialle, pyyhin pölyt korin pohjilta ja pesen pehmolelut koneessa kuukausittain. Vaikka mieli tekisi, en päätä lasten puolesta, mitä pitäisi karsia, mutta järjesteltäessä he ehkä saattavat itse luopua jostakin, mitä eivät enää tarvitse. 

Vaikken karsi lasten tavaroita omaehtoisesti, en osta kuitenkaan jatkuvasti uusia asioita. Vaatteita lukuunottamatta meillä ostetaan uusia tavaroita lähinnä jouluna ja syntymäpäivillä. Silloin täydennetään myös kynä ja askarteluvälineitä. Koitamme kuulostella lapsilta mitkä asiat olisivat sellaisia, josta olisi pisimpään iloa. 

Lapset saavat tietenkin käyttää omat rahansa, miten haluavat, mutta saatan kehottaa miettimään kestääkö tavarat käytössä oikeasti. Jos teini haluaa ostaa 100 eurolla pelitaideprojektin oheiskamaa, niin hän voi tietenkin tehdä niin. Saatan kuitenkin ehdottaa esimerkiksi isovanhemmille, että lapset saisivat itse valita joulu ja syntymäpäivälahjansa, jolloin niistä on varmasti iloa pidempää. 

Lapset ovat ideoille yllättävän vastaanottavaisia! Esimerkiksi syntymäpäiväkutsuun ehdotettu toive tuoda lahjan sijaan jotain syötävää yhteisellle piknikille, menikin lapsille läpi, niin että heilahti! 

Ehdota, älä pakota, näytä esimerkkiä. Ehkä se tarttuu, edes vähän :) 

- Riina