Yöhikoilua ja muutoksia kuukautiskierrossa...Tää on nyt sitä!

Tuntuu hurjalta sanoa tää ääneen, mutta mulla on luultavasti jotkut esivaihdevuodet menossa, eikä ikää oo vielä edes neljääkymmentä. Jostain syystä en kuitenkaan panikoi, vaikka ehkä pitäisi. 

Huomaan olemiseen tulleen tietynlaista hurjuutta, muutosvoimaa ja rajojen vetämistä. Elämän mylläystä kaikkineen. Kyse on varmasti ikäkriisistä, mutta pinnan alla pauhaava hormonihyrsky varmasti vaikuttaa vahvasti asiaan. 

Luin Kirsti Kuosmasen kirjoittamaa kirjaa Hehkuvan naisen voimavuodet vaihdevuosista , enkä tiedä onko hieman huolestuttavaa, että nyökyttelin monessa kohtaa. Joku kertoi vaihtaneensa sukunimensä tyttönimeen sen kaiken keskellä ja huvittavaa kyllä, olen miettinyt samaa. Jotain kummallista erillisyyden tarvetta nousee jostain, jota en osaa ehkä täysin sanoittaa. 

Jotkin puolet itsestäni, joita olen koittanut tunkea liian pieneen laatikkoon, on noussut pinnalle, eikä enää suostu piiloutumaan. Huomaan hyriseväni kaikelle sille, joka tuo vapautta ja uskonkin, että elämme kaikkineen aika hyvää aikaa siinä mielessä, että tabuja ja rajoja rikotaan rohkeammin. 

Jos niihin orastaviin vaihdevuosioireisiin mennään niin, osa on hieman ehkä ärsyttäviä, mutten jotenkin ensin edes osannut yhdistää niitä mihinkään vaihdevuosiin, tai esivaihdevuosiin, mutta kuulemma ne niitä on! Olen kuitenkin päättänyt suhtautua niihin lempeästi  pienestä epämukavuudesta huolimatta... 

Esimerkiksi kuukautisten runsastuneet ja niistä on tullut kivuliaampia. Sen sijaan, että kauhistelen ja voivottelen, olen suosilla kaivanut piikkimaton pärekorista, ottanut hyvän kirjan käteen ja antanut kivulle tilaa. Ja on ihanaa sanoa tämä ääneen: Juuri nyt mulla on sille kaikelle todellakin aikaa, koska olen tehnyt elämästäni hitaampaa ja nautinnollisempaa! Yleensä siis puhutaan vaihdevuosiin liittyen siitä, että kuukautiskierto epäsäännöllistyy ja vuotopäivät niukkenee, mutta runsaat ja kivuliaat kuukautiset, tai tiukemmat pms oireet saattaa myöskin kuulemma liittyä esivaihdevuosiin. 

Joskus herään yöllä paita litimärkänä. Se on onneksi kausittaista, joskus menee useampi yö peräkkäin, välillä on kuukausi välissä. Ajattelin oikeasti, että se johtuu vain siitä, että pienet on yöllä kömpinyt ihan iholle ja mulla on vaan yksinkertaisesti törkeän kuuma, mutta ehkä on pakko myöntää, ettei se ihan sitä vain ole. 

 On tullut myös vimmainen tarve liikkua. Sen ymmärtäminen, että liikkeet hidastuu, painoa tulee herkemmin, lihakset surkastuu, sai mut ostamaan salikortin. Siis siitäkin huolimatta, että vielä jokin aika sitten kirjoitin, miksi en hanki salikorttia. ;) Onneksi mulla on kohtalotovereita; neljääkymppiä käyviä ystäviä, jotka alkaa olemaan ihan yhtä huolestuneita hyvinvoinnistaan ja sitten voimme ruoskia toisiamme salille menemisestä. Salikortin hankin 24/7 salille ihan siitä syystä, että voin valita ajankohdan, jolloin lähisalillani ei käy juuri ketään. Saan olla siis siellä miltein keskenäni kehohäpeäni kanssa. 

Tietyllä tavalla tuntuu, kuin menisin kriisistä toiseen. Haluan kuitenkin ottaa tästä elämänvaiheesta kaikki irti. Tuoda näkyväksi niitä asioita, joita todella huomaan tarvitsevani. 

- Riina 

ps. Tänään otin pitkästä aikaa kunnolla aikaa kirjoitaamiselle Mies haki lapset,  ja ette usko kuinka tarvitsin juuri sitä!