Hoitovapaa opetti vaalimaan vapautta.

Olen jäänyt kaikista lapsista vanhempainvapaan jälkeen myös kotihoidontuelle ja onkin ollut ihanaa saada pitää lapset pitempään kotona! Se on kuitenkin vaatinut kulutustottumusten totaalista muutosta. 

Tiedän, että jotkut saattaa säästää puskuria hoitovapaita varten, mutta itse en ollut kaukaa viisas. Ensimmäisen lapsen kohdalla kotihoidontuki tuntuikin naurettavan pieneltä, eikä rahani meinannut millään riittää! Kun tuli yllättäviä menoja, kiikutin kiireesti Arabian kuppeja ja 70-luvun vihreitä maljakoita vanhoja astioita myyvään kauppaan ja tulin takaisin muutama kymppi taskussa. 

Toisen lapsen kotihoidontuen kynnyksellä en ollut taaskaan säästänyt puskuria, mutta pärjäsin jo pienellä summalla paremmin. Kotihoidontuelle jääminen oli oma valinta ja pahimmassa tapauksessa joutuisin vaan hakemaan töitä, mutten ehkä enää kokopäivätöitä, sillä pärjäsimmehän jo pienelläkin rahalla ihan hyvin. 

Sitten tuli kolmas ja neljäs lapsi. Omat kulutustottumukset oli muuttuneet ja kun keskityin olennaiseen, pystyin yhtäkkiä ostamaan ekovaatteita, tai luomulihaa ilman, että talouteni menisi ihan hunningolle. Ostin huomattavasti vähemmän, mutta pystyin maksamaan yksittäisistä asioista enemmän. Sain kerättyä samalla pientä puskuriakin varalle. Vaikkei tilillä ookkaan jemmassa, kuin hiukan yli pari tonnia, tuo se silti mielenrauhaa. Jos pesukone hajoaa, emme ole kusessa. 

Nyt kuopuksemme täyttää kohta jo neljä, mutten ole vieläkään  malttanut viedä häntä päiväkotiin. Kotihoidontuen päättymisestäkin on jo kohta vuosi, mutta mulla on mahdollisuus edelleen vain kirjoittaa. Myönnän, että ison perheen arki ja kokopäivätyöt ei todellakaan enää houkuttelisi. 

Olen huomannut, että olen aika herkkä ja introvertti. Kuormitun helposti ja oma pääkoppa pysyy kyllä paremmassa jamassa, kun elämää hidastaa. En vaihtais tätä vapautta rahaan. 

- Riina