Näistä syistä en käy kuntosalilla (juuri nyt)

 RAHA: Kuntosalijäsenyys maksaa. Pahimmassatapauksessa mulle käy samalla tavalla, kuin tuhansille muillekin... Jaksan käydä salilla ehkä kaksi viikkoa, kunnes motivaatio lopahtaa. Tulen ehkä kipeäksi, tai tulee muita kiireitä ja salilla käyminen tyssää sitten siihen. Uudelleen aloittamiseen ei riitäkkään sitten sisua. Sen jälkeen maksankin sitten salikortista turhaan. 

Sen lisäksi, että kuntosalin sisäänpääsy maksaa, niin jonkin verran joutuu pulittamaan myös salivaatteista. Tarvitaan ehkä salihousut, t-paita ja sisäliikuntakengät. Varustelussa voi mennä pidemmällekin ja kohta huomaan omistavani sykevyön ja urheilukellon.

Uusien harrastusten aloittaminen luo usein myös uusia tarpeita. 

AIKA: Salilla käyminen vie aikaa. Ylipäätään itsensä motivointi salille lähtemiseen voi varsinkin aluksi kestää. Pitää luoda uusia rutiineja ja se vie voimavaroja. Sen lisäksi salikassi pitää pakata, täyttää juomapulllo, etsiä salikortti ja raahautua sinne salille. Pitää vaihtaa salivaatteet ja etsiä sopivaa treenimusaa. Sitten pyörin salilla ympyrää miettien kuumeisesti mistä laitteesta alottaisin. Jonotan ehkä 15 minuuttia salin ainoille juoksumatoille ja kuntopyörille. Lopulta pumppaan lihaksia 45minuuttia, käyn suihkussa ja raahaudun kotiin. Kotona tajuan että tähän kaikkeen meni 2,5h. 

LAISKUUS: Myönnän surutta, että olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen ja salille raahautuminen tuiskussa, tai talvipakkasilla ei ehkä houkuta juurikaan.

On vain paljon helpompi etsiä Youtubesta vaikka Oliver Sjostromin kotitreenivideoita ja helliä kehoa olkkarissa.

SALIKAVERIN PUUTE: Myönnän, että yksi motivoiva tekijä salille raahautumiseksi olisi perseelle potkija, eli salikaveri. Juuri nyt mulla ei ole sellaista, joten näen liihan vähän syitä salille lähtemiseen liikunnan takia. 

KEHOHÄPEÄ: Eihän tämän tietenkään pitäisi näin olla, mutta myönnän tuntevani kehohäpeää neljääkymppiä lähestyvästä kropastani. Mietin myös mitä muuta ajattelee, kun en osaakkaan käyttää kaikkia hienoja kuntosalilaitteita ja tunnen ehkä itseni todella kömpelöksi. Tiedän kuitenkin, että kehohäpeä, tai osaamattomuuden häpeäminen on täysin turhaa, mutta mieli ei toimi aina järkevästi.