Minimalismi on mulle selviytymiskeino
Mun keskittymiskyky on ihan naurettavan huono ja se on yksi suurimmista syistä, miksi minimalismi on muotoutunut mulle niin tärkeäksi.
Pidän järjestyksestä, mutta jätän vahingossa aina kaikki kaapin ovet auki. Mua ahdistaa kiire ja jaksan keskittyä toisinaan vaan muutamia minuutteja yhteen asiaan. Päätösten tekeminen ja asioiden aloittaminen on vaikeaa. Mun tekee mieli lykätä asioita ikuisesti! Rönsyilen helposti sivuraiteille, kuormitun ja vellon murehtimassa kaikesta...
Juuri siksi teen arjesta niin yksinkertaista, ettei sekoilu haittaa!
Minimalismi on mulle selviytymiskeino. Se että karsin ympäristöstäni ja arjestani asioita, tuovat selkeyttä ja rauhaa. Mun elämässä pitää olla tarpeeks väljyyttä, jotta haaveilemaan unohtuminen ei sekottais koko pakkaa. Kuormitun herkästi sosiaalisissa tilanteissa, joten pidän kalenterini niin tyhjänä, kuin mahdollista!
Isossa perheessä minimalismi ja elämän hidastaminen vähentää hurjasti häslinkiä ja se on iso juttu! Minimalismi tuo mukanaan vähemmän päätöksiä, ärsykkeitä ja sotkua.
Oon huomannut, että visuaalisen hälyn vähentäminen hellii mun aivojani. Kun huomio ei kiinnity koko ajan kaikkeen ympärillä olevaan, keskittyminenkin helpottuu. Visuaaliset ärsykkeet ja epämääräiset kasat saa mut levottomaksi ja joudun käyttämään tahdonvoimaa, jotta jättäisin ne huomiotta.
Omasta mielestäni kotimme saisi olla tosin vieläkin askeettisempi, mutta noh... välillä pitää tehdä kompromisseja...
Minimalismi helpottaa arkea muutenkin. Pukeudun varsin univormumaisesti mustaan ja ostan aina samanlaiset Virossa valmistetut Lee coopperin farkut hajonneiden tilalle. Ne on tosi mukavat päällä ja löytyy helposti kävelymatkan päästä Prisman valikoimasta. Silloin jää kaikki sellainen turha sovituskopissa hengailu pois, sillä en nauti siitä yhtään!
Olisi aika vaikea enää luopua tästä arjesta, jossa ei tarvitse sinnitellä selviytyäkseen. Epämukavuusalueella voi käydä, mutta jos itkee itsensä aina iltaisin uneen ympäristön ärsykkeistä ja ylipäätän sen takia, ettei vaan osaa pelata niillä säännöillä, kun muut tätä elämää pelaa, käy se vääjäämättä aika raskaaksi.
- Riina
Tuntuu että pakotat muut perheessä samaan minimalismiin. Kompromissejä..
VastaaPoistaTuntuu tekstin perusteella siltä, että sinulle on ongelmia joihin voisi olla saatavilla apua (ADHD?), mutta sen sijaan pakotat koko muun perheen elämään sinun ongelmiesi helpottamiseksi järkyttävän epämukavasti. Toivottavasti löydätte kompromissin, jossa kaikilla on mukavaa ja kaikkien tarpeet huomioidaan.
VastaaPoistaKiitti kommentista. Ei hätiä mitiä. Yhdessä tämmönen elämäntyyli ollaan valittu ja tietenkin päätöksenteossa kaikki mukana :)
PoistaTodella upeaa oli löytää tänne! Olen minimoinut arkeani nyt noin kymmenen vuotta ja kovin tutulta kuulostaa moni kirjoittamasi. Elämä on selkeämpää ja kevyempää, kun tavaroiden "häly" ei enää häiritse. Keskittyminen on parantunut ja koti on lataava ja rauhallinen, niin kuin pitääkin.
VastaaPoistaKaikki eivät minimalismia tajua tietenkään ja onhan se aika extreme asia tässä kuluttamiseen perustuvassa maailmassa. Diagnooseja en silti lähtisi jakelemaan kenellekään.
Kiitos ja hyvää jatkoa!
Kiva juttu, että löysit blogini. Keskittymiseen auttaa kyllä minimalismi hurjasti! Kiitos kommentista ja ihanaa jatkoa myös sinulle!
Poistatekee pahaa sun lasten puolesta. tietenkin voit sanoa, että kaikki on yhdessä valinneet tämän elämän mutta en usko, että sun lapset oikeasti haluaa elää kuin sillit purkissa. lapset aina haluaa miellyttää vanhempiaan ja jos äiti sanoo, että on hyvä idea poistaa sängyt niin tottakai lapset myötäilee.
VastaaPoistaIisin kuuloista elämää, näitä aina ihailen jotka on onnistunut kesyttämään ylettömän tavarantarpeen ja keskittymään olennaiseen. Meillä ollaan kaukana minimalismista mutta samaistun siihen kuinka hyvältä tuntuu karsia ja kesyttää tavarakaaos. Kun oma minimalismi on kaukana mutta neliöissä silti rajansa niin tulee hankittua esim säilööntaitettavia ja säilytystilallisia huonekaluja sekä otettua ilo irti huonekorkeudesta. Nukkumishommissa on jännä että sänkyrunko on niin iso juttu, eipä tuosta luulisi lapsen olevan moksiskaan, kuulostaa lähinnä hauskalta:) Meillä vauva-aikaan luovuttiin myös rungollisesta sängystä kun lattialla oli turvallisempi ja helpompi porukalla olla, toimi hyvin, ja kyllähän sitä mummolassakin aina laitetaan siskonpetiä lattialle, normisettiä myös esim japanin ja korean maissa, nukkuminen hoidettakoon niinkuin nukkujille parhaiten toimii:)
VastaaPoistaJuuri näin! Meilläkin kahden pienimmän kanssa vauva-aikaan toi helpoutta lattian rajassa nukuttaminen, kun ei tarvinnut tehdä mitään laita barrikaadeja :) Kiitos, kun kävit lukemassa!
Poista