Pieni koti, suuri vapaus

 Mun täytyy tunnustaa. että kaiken takana on vapauden maksimointi! Me asutaan pienessä kodissa lähellä keskustaa, jotta arjen kuormittavuus olisi mahdollisimman vähäistä. Kaikki on käden ulottuvilla ja vaikka lapsia on paljon, koitetaan tehdä arjesta mahdollisimman hidasta, sillä isossa perheessä muuttujia tulee aina. 

Muistan katsoneeni dokkarin Kaarina Davisista. Kaarina sanoi elämästään että se on  " Kauheen vapaata, Se on niin vapaata, etten ees tajua, miten se voi olla...". Halusin elämääni jotain samaa, vaikken muuttaisikaan mummonmökkiin keskellä metsää. 

Mulle se on sitä, että voin laittaa striimin puolen yön aikaan päälle, saatella aamulla lapset hidastellen kouluun ja eskariin. Ei tarvita iltapäiväkerhoja... Puoliso tekee kotoo töitä ja mää teen sisällöntuotantoa toiminimen kautta sen, minkä teen. Pärjäämme näin, enkä näe, että tarvitsisimme mitään lisää. 

Vaikka välillä hiipii takaraivoon kummallisia ajatuksia siitä, miten muka pitäisi elää... Mitä muka olisi pitänyt saavuttaa nelikymppisten ollessa kohta ovella, niin en voi olla onnellisempi siitä, että olen saanut käyttää aikaani niin hullunkurisiin intohimon kohteisiin, joihin nyt sitä tuhlaan. Voimme ikuisesti tavoitella jotain ulkoa tulevaa ihannetta, tai sitten elää juuri niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Hidastelu ja pienten kulujen tuoma vapaus sallii tekemään elämästä juuri oman näköistämme. 

Mulle raha merkitsee aika vähän. Pidän kilvottelusta ja saatan miettiä jotain hankintaa helposti puolikin vuotta. Kaikkea ei ole pakko saada heti, tai ehkä voin pärjätä ilmankin... Kun kyse on itsestäni, mulle tuottaa valtavaa mielihyvää se, että koen hallitsevani arkeani. Voin päättää itse, mihin aikaani tuhlaan niiltä osin, kun en ole lasteni kanssa. En tiedä tarviiko aina tuottaa mitään näkyvää, vai onko päiväunet striimiyön jälkeen järkevintä, mitä voin ajallani tehdä... Myönnän että toiminimestä, joka on taipunut lankojen värjäämisestä sisällön tuottamiseen blogiin ja pelistriimeihin, on vaikea luopua. 

Tämä on ollut valinta. On ollut meidän valinta tehdä arjesta mahdollisimman hidasta. Kaiken sijaan, satsata asioihin, joilla juuri meille on merkitystä. Ja se vapaus... Ehkä perustan huomenna antikvariaatin,  tai jotain ihan muuta... 

- Riina