Hitaat aamut

Kello soi, pyyhin unihiekat silmiltä ja käyn herättelemässä osaa lapsista, mutta pienin kaikista saa vielä jatkaa unia ihan rauhassa. Musta se on ihanaa! Kuulen muilta kuitenkin välillä myötätuntoista voivottelua, että eikö ole raskasta saattaa lapsia monta kertaa kouluun ja eskariin saman päivän aikana?!

 Rakastan kuitenkin vältellä turhaa hässäkkää. Pidän siitä, että voin kaivaa sadevaatteita yhdelle lapselle kerrallaan ilman, että eteisemme olisi täynnä kärsimättömiä perheenjäseniä odottamassa. Inhoan sen sijaan kiirettä ja myöhästymisen tunnetta ja vihaan sitä, että siinä hötäkässä itsestäni saattaa tulla turhan kärkäs. 

Usein aamutoimien lomassa ehdin juoda kupillisen kahvia ihan rauhakseen. Ja se kiireettömyyden tuntu säteilee mielialaan ja stressin määrään! Jos mulla on resursseja hidastaa, niin miksi ihmeessä en tekisi niin?!

Hyvällä säkällä ehdin kaivaa lapsille vaatteet ennen, kun heidät pitää herättää. Se helpottaa kummasti.. Tai sitten jos ihan hurjaksi mennään, niin saatan laittaa ne tuolin päälle valmiiksi jo illalla. 

Lastenkin vaatekriisejä helpottaa se, että lapset ovat itse saaneet valita vaatekaappiinsa vaatteita, jotka oikeasti on mieleisiä. Yksi lapsi esimerkiksi rakastaa dinosauruksia, joten sitten hankitaan vaatteita, joissa niitä on. Se helpottaa aamuja hurjasti! 

Puoliso tekee etätöitä ja saattaa ehtiä toisinaan herätellä töiden lomassa osaa lapsista. Esim niitä, jotka tarvitsee heräämiseen hieman enemmän aikaa. .Aamuhässäkän jakaminen vanhempien kesken tuntuu luksukselta. 

Kaaottisten aamujen välttely parantaa elämänlaatua kummasti,  mutta totuuden nimessä aivan joka päivä ei nekään toteudu. 

Kaikki lapset meillä on erilaisia. Toiset hoputtavat meitä vanhempia ja toiset venyttävät kaikkea ihan viime minuuteille. Ja sitten olen minä, jolla on aina kaikki vähän hukassa. Se että lasken asioita ihme paikkoihin, enkä sitten lähdön hetkellä löydäkkään niitä, kuten housuja ja avaimia, niin siihenkin auttaa minimalismi ja puoliso, joka on mestari etsimään vaimon hukkaamia esineitä. 

Tietenkin sekin auttaa, että kaikki on lähellä. Jos yleensä lähdemme koululle varttia vaille, niin on ihanaa, että sinne ehtii todellisuudessa silloinkin, kun lähdemme ovesta ulos viittä minuuttia ennen kun koulun kellot soi. Lähikoulut on oikeasti puhdasta onnea! 

Tänä aamuna kuitenkin heräsin jäätävään päänsärkyyn. Rauhalliset aamut on tämmösinäkin päivinä kyllä pelastus. <3 

- Riina