Ministi vapaampi lapsiperhearki

Seisoin keskoskaapin vieressä ja katselin pientä tytärtäni kaikkien niiden piuhojen ja letkujen keskellä. Ymmärsin, että oli pakko tehdä muutoksia, jotta jaksaisimme ottaa vastaan sen kaiken! Keräsin rohkeutta, enkä lopulta palannutkaan äitiysloman jälkeen vanhaan työhöni. 

Ison yhdeksän hengen uusioperheen kanssa on saanut huomata, että välillä sattuu ja tapahtuu! Aloin vaalimaan leippoisampaa arkea ja huomasin, ettei haasteet tuntuneet enää ylitsepääsemättömiltä.

Meidän ei tarvinnut voittaa lotossaa elääksemme vapaampaa arkea. Emme tarvinneet mitään lisää, vaan jotain hieman vähemmän.

 Vaikka perhe kasvoi, jäimme pieneen 56m2 minikotiimme, eikä minimalismin avulla neliöt silti tuntuneet ahtailta. 

Myönnän, että hurahdin itse minimalismiin täysin! Se oli avain siihen, miten uusioperheen kaaoksen keskelle saatiin oikeasti tilaa, aikaa ja tasapainoa. Meni silti pitkään hyväksyä, ettei kaikki perheenjäsenet olleet ihan niin hurahtaneita, kuin minä. Oli silti ihanaa, että he antoivat mulle vapaat kädet toteuttaa minimalismiprojekteja ja lopulta kohtuullisuuteen pyrkiminen tarttui kyllä muihinkin. 

Hitaampaa ja leppoisampaa arkea vaalimalla olemme pystyneet jakamaan lapsiperheen arjen pyörityksen tasan, vaikka paperilla minä olenkin lasten kanssa kotona. Olemme voineet tehdä asioita hitaammin ja lempeämmin, lastentahtisestikin. Elämällä minimmin olemme voineet sijottaa säästyneet rahat asioihin, joita pidämme tärkeänä. Olemme voineet ostaa enemmän luomuruokaa ja vastuullisempia vaatteita, vaikka kuvittelin, ettei se näillä tuloilla olisi edes mahdollista. 

Tervetuloa lukemaan, kirjoitan tänne minimmästä arjestamme. 

- Riina