Etuoikeus elää minimpää elämää.
Vaikka toiset ehkä ajattelee suurperheessä absoluuttiseksi minimiksi yhdellä kattialla, ja yhdellä paistinpannulla pärjäämisen, niin lopulta mun valintoja ei aja kärvisteleminen, vaan puhtaasti mukavuuden halu. Vähemmän tavaraa kun tarkoittaa usein vähemmän tavaratyötä!
Tietenkin se on vähän elitististäkin, että mulla on mahdollisuus valita vähemmän.
Saatan ostaa määrällisesti vähemmän asioita, mutta toisaalta pystyn satsaamaan yksittäisiin asioihin enemmän rahaa. Esimerkiksi siihen hyvään paistinpannuun. Toisaalta taas se, että ostan kerralla hyvän saakin ehkä aikaan tilanteen, että se kestää käytössä hyvällä säkällä vuosi kaudet.
Se, että mulla on varaa odottaa, että löydän tarpeitani vastaavan tavaran, on etuoikeus!
Mahdollisuus hidastaa selittyy niin asioilla, joita meillä on, kuin asioilla, joita meillä ei ole. Tämän ajatuksen nappasin Päivi Haanpään kirjasta Pysähdyskoe.
En voi väittää, että se kaikki on tullut puhtaasti minimalismin myötä, vaan meillä on ollut resursseja elää hitaammin. Me ollaan voitu valita. Meillä on ollut jaksamista käydä kaappeja läpi ja luopua asioista, joita emme enää tarvitse. Se että on taloudellista liikkumavaraa, jaksamista ja terveyttä, on aika suuri asia. Se, että on mahdollisuus sopeuttaa menot tuloihin ilman panikointia, on etuoikeus.
Totta kai se, että olemme valinneet olla vaikka ottamatta asuntolainaa, tai valinneet asua pienessä kodissa, mahdollistaa nyt asioita, joita voimme tehdä tänä päivänä. Se että uskaltaa tehdä valintoja, jotka ehkä toisista näyttäytyy pähkähulluina, tai " väärin ajateltuina"- elämänvalintoina, vaatii ehkä päättäväisyyttä ja uskallustakin. Se ettei sosiaaliset normit ole liian rajoittavia estääkseen valitsemasta juuri niin, kuin itse haluaisi, on sekin etuoikeus.
Tarkoitan tällä vaan sitä, että saan olla hurjan kiitollinen siitä, että ollaan voitu valita elää juuri sellaista elämää, kuin nyt elämme.
- Riina
Kommentit
Lähetä kommentti