Tyytymisen taito

KUVAT: HENRI VALKEINEN 

Takkini on vuosia vanha ja taskut useaan kertaan parsittu, mutta se kestää vielä ainakin tämän syksyn. Musta mekko on hieman kuluneen värinen, mutta kangas on oikein hyväkuntoinen. Pelistriimatessa työpöytäni näyttää johtohelvetiltä. Kahvimukin reunasta puuttuu pala, mutta se on silti lempimukini. Vuokrakotimme markkinoitiin meille "vähän kulunut" -sanoilla, ja nyt 13 vuotta myöhemmin se on sitä hieman painokkaammin.

Voisin polkea kovempaa, uusia kaikkea koko ajan hienompaan, uudempaan ja kiiltävämpään. Päivittää tavaroitani sen takia, ettei hävettäisi... mutta tarvitsen paljon parempia syitä ostamiselle, kuin vain sen, että jokin on kulunut, eikä ole visuaalisesti optimaalinen.

Minimalismi ei ole vain sitä, että omistaa määrällisesti vähemmän tavaraa, vaan taitoa hyväksyä epätäydellinen. Tämä taito tekee elämästä vapaampaa. Jos jokin asia toimii, on aivan turha hankkia uusi vain sen takia, että voi.

Kulunut, käytössä oleva ja edelleen toimiva esine on konkreettinen esimerkki harkitusta hankinnasta.

Kulunutta esinettä ei suinkaan tarvitse todellisuudessa piilotella. Se kertoo sitoutumisesta, inhimillisyydestä ja kestävyydestä. Se kertoo siitä, että asiat käytetään oikeasti loppuun. Se on kykyä nähdä arvo siinä, mitä jo omistaa, vaikka se olisi epätäydellistä. Se tekee vapaaksi, kun ei tavoittele lisää tullakseen hyväksytyksi, tai tunteakseen olonsa itsevarmemmaksi.

Toisaalta se, että tavarat ovat käytössä vuodesta toiseen, tuo myös turvaa ja jatkuvuutta. Kuluneiden, mutta toimivien asioiden hyväksyminen vapauttaa vertailemisesta ja uusimisen paineesta. Kun ei tarvitse olla uusimassa tavaroita vain sen takia, että uudempaa ja kiiltävämpää tulee markkinoille, se vapauttaa aikaa muuhun.

En tarkoita, ettenkö koskaan vaihtaisi tavaroitani käyttökelpoisempaan, mutta silloin niiden on kuitenkin merkittävästi tehtävä elämästä helpompaa, parannettava käyttökokemusta ja tuettava seikkailunhaluista elämääni. 

Tyytymisen taito ei ole passiivista. Se on päätös valita uudestaan ja uudestaan, että olemassa olevat asiat riittävät. Se on valinta pitää huolta siitä, mitä jo omistaa. Se on kykyä erottaa halu ja tarve. Tämä kaikki tekee elämästä taas hieman vapaampaa.

-Riina