1,5 astetta parempi arki

 "Kukaan ei oikeasti halua juosta oravanpyörässä. Leppoisampi, kohtuullisempi ja merkityksellisempi elämä olisi mukavampaa. Työtä voidaan jakaa tasaisemmin ja palkankorotuksen sijaan ihmisille voidaan tarjota mahdollisuus tehdä lyhyempiä työpäiviä" 

Luen Leo Straniuksen kirjaa 1,5 astetta parempi arki, joka on kyllä tosi inspiroiva! 

On hauska huomata, että mullakaan minimpi elämä ei ole vaan ekohörhöilyä, vaan mahdollistaa esimerkiksi osittaisen paikkariippumattomuuden ja leppoisamman elämänrytmin. 

Asumisen, liikenteen ja kuluttamisen päästöt pysyy mulla varsin kohtuullisena. Asumme lasten kanssa minikodissa kaupungissa ja se laskee asumisen hiilijalanjälkeä reippaasti.  Kulutan vähän, lähinnä tarpeeseen. Matkustan sisämaassa paljon, mutta käytän junaa ja bussia sekä ratikkaa. Jos viime aikoina olen ollut auton kyydissä, niin pääasiassa se on ollut sähköauto. 

Sen sijaan sekasyöjän ruokavalio nostaa hiilipäästöjäni hurjasti! Ruoka on mun suurin päästölähde ja se on pysäyttävää! Lihan syönti tässä määrin, kun itse sitä teen, on varsin kestämätöntä. 

 

Mietin, että luultavasti kompensoin päästöjäni ostamalla soidensuojelua, vaikkakin  se luultavasti johtaa kaksoislaskentaan, sillä se luetaan Suomen valtion päästöjen hyväksi. Omien päästöjen kompensointi on siinä mielessä silti ihan hyvä asia, että ehkä omista päästöistä maksaminen saattaa hieman kirpaistessaan vaikuttaa myös siihen, mitä valintoja teen tulevaisuudessa. 

Se miksi  päästöjen tarkastelu on niin kutkuttavaa, johtuu siitä, että päästöjen vähentäminen parantaa myös elämänlaatua! Se parantaa taloutta ja antaa enemmän valinnan mahdollisuuksia. Hiilijalanjäljeltään kevyempi elämä on halvempaa. Ja hyvin usein leppoisamman, merkityksellisemmän ja hitaamman elämän esteenä on raha, vaikkakin juuri hidastaminen tekee leppoisasta elämästä mahdollista. 

Palaan varmasti vielä kirjan tuomiin ajatuksiin myöhemminkin. Mutta tämä on ehdottomasti ajatuksia herättelevä opus! 

- Riina