Mitä tapahtuu, kun yhdistää minimalismin, self helpin ja videopelit!?
Näin nelikymppisyyden kynnyksellä voin itsestäni kerätyn datan perusteella sanoa, että mun on haastavaa keskittyä ja super vaikea saada asioita aikaiseksi. Innostun kyllä asioista helposti, mutta jaksan sitä ehkä viikon, tai kaksi. Liian usein sen jälkeen jään vain odottamaan, että innostus palaisi, muttei se niin vaan ehkä palaakaan...
Mä rakastan minimalismia, self help- oppaita, kaiken optimointia, manifestointia, haaveilua ja haasteita, mutta kaiken tän päälle rakastan myös videopelejä! Tänä vuonna ajattelin yhdistää ne kaikki!
Tavotteenani tälle vuodelle on luoda pelillisiä elementtejä mun omaan arkeeni, jolla saan mulle tärkeitä asioita tehdyksi, Karsin elämästäni edelleen turhia kuluttavia asioita ja säilytän sen kautta arjessani vapautta, ja mahdollistan osittaista paikkariippumattomuutta.
Ajan saatossa mulle on kertynyt takataskuun loistavia työkaluja, joita aion ehdottomasti hyödyntää! Sellaisia, joilla opin itsestäni enemmän, joiden avulla voin paremmin ja niitä, joilla teen ympäristöstäni miellyttävämmän ja arkeani tukevan.
Pelillistäminen saattaa poistaa sellaista epämääräisyyden tunnetta arjesta, joka on usein aikaansaamisen esteenä, tai lisää turhaa stressiä.
Pelillistäminen lisää resilienssiä, joka tarkoittaa kykyä pysyä motivoituneena, päättäväisenä, ja optimistisena.
On todella yleistä, että vaikka me tehdään asioita jonkin tavoitteen eteen, me ei oikein eroteta edistymistä. Pelillistämällä mää voin tehdä näkyväksi sen, että edistymistä todella tapahtuu! Tällöin annan aivoilleni luvan tuntea onnistumisen tunnetta ja motivaatio johonkin mulle tärkeään asiaan säilyy. Puhutaan pienistä voitoista , joita huomaamalla vapautuu dopamiinia, mikä luo positiivisen kierteen!
"Fiero"- Voitonriemu pienten voittojen kautta.
Pelitutkija McGonigalin tutkimuksissa toistuu sana "Fiero" Se on italialainen sana sille, kun ihminen voittaa jonkin hankalan haasteen. Aivomme ei erota tuleeko voitonriemu pelistä, vai tiskivuoren selättämisestä. Kun muutan sinänsä tylsän jutun peliksi, aivoissa erittyy dopamiinia, mikä ruokkii motivaatiota jatkaa.
Mikään ei silti ole erityisen vakavaa. Ei haittaa, vaikken onnistuisi... Peleissä ihmiset epäonnistuu keskimäärin 80% ajasta ja silti ne jatkaa pelaamista. Se, että rupeaa pelillistämään myös arkea, saattaa suojella meitä epäonnistumisen pelolta ja yrittämään uudestaan. Pelit kun antavat turvallisen tilan myös epäonnistua.
Tarkoitus on luoda eräänlainen pelikirja, joka tekee asioista selkeämpiä, helposti pilkottavia ja jonka avulla etenemistä on paljon helpompi seurata.
Jää ihmeessä seuraamaan, että miten tässä käy
- Riina
Kommentit
Lähetä kommentti