Hävettää ja harmittaa!

Kun rikon omia sääntöjäni, muistan taas pian, miksi niitä sääntöjä alunperin tein. 

Olin aloittanut villapaidan neulomisen ehkä 100 kertaa alusta. Neulonut ja purkanut yhtä vyyhtiä miljoonasti ja nostanut ne kaikki muut langat kirjahyllyn päälle koriin odottamaan vuoroaan. 

Nyt oli vihdoin seuraavan vyyhdin vuoro. Heitin sen tuolin selkänojan ympärille ja aloin kerimään lankaa keräksi. Pian huomasin, että vyyhti oli kummallisina pätkinä ja hetken mietin, että ompa kyllä harvinaisen huonolaatuinen lanka...

Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun tajusin, mitä oikeasti oli tapahtunut! KOIPERHONEN oli iskenyt lankakoriini! Voi helvetti! 70€ langat oli pilalla! Netissä luki isoin kirjaimin, että saastuneet tekstiilit piti heittää pois ja muut pestä, pakastaa, tai saunottaa ja vuorata joka paikka punaseetrillä. 

Hävettää ja harmittaa samaan aikaan!

Olin vannonut itselleni aiemmin, että ostan lankaa vain kerän kerrallaan. Sitten sekosin, ja ostin yhdellä kertaa langat kokonaiseen villapaitaan. Oli surkuhupaisaa, että sitten kävi näin... 

Huvittavaa oli myös se, että joka kuukausi nostin langat varovasti pois korista ja pyyhin korin puhtaaksi ja nostin vyyhdit takaisin koriin.  En tajunnut, että langoissa piili jotain noin ällöttävää! Tosin en tietenkään tiedä, koska tyypit oli sinne muuttaneet... .

Laitan taas ison muistilapun seinälle: ÄLÄ KERÄÄ VARASTOA! (se voi käydä kalliiksi) Kaupungissa kaupat ovat niin lähellä, että olkoon kauppa mun varasto. 

-Riina