Aika vaan valuu johonkin...

Olen raivannut elämästäni kaksin käsin aikaa vieviä asioita, tavaroita ja tapoja. Tyhjentänyt kalenteriani, jotta arki olisi hitaampaa. Kantanut asunnostamme ulos kassi kaupalla tavaraa ja käynyt kotiamme läpi hylly kerrallaan. Sanonut ei asioille, joita en enää halua elämääni. 

Tietenkin se kaikki näkyy arjessamme ja olen niin onnellinen, että olen tehnyt sen kaiken! Luonut puitteet, jossa meillä olisi kaikki mahdollisuudet elää juuri sellaista elämää, kuin todella haluamme. 

Luopuminen on vapauttanut resursseja, jotta voimme hidastaa arkeamme. Tehdä vähemmän töitä ja vapauttaa aikaa niille asioille, joita haluasimme oikeasti tehdä. 

Tai ainakin sen pitäisi olla niin!

Huomaan kaiken sen vapautetun ajan vaan valuvan johonkin. Tuhlailen sitä ihan liikaa, enkä todellakaan aina niihin aisioihin, jotka oikeasti olisi merkityksellisiä. 

Vien lapsen aamulla eskariin, tulen kotiin, keitän kahvia ja selaan hesaria, luen työsähköposteja,  kurkin somepostauksia, ihailen pienimmäisen piirrustuksia, pesen pyykkiä, teen välipalaa, maksan laskuja,  kuuntelen äänikirjaa samalla kun siivoan ja katson pari youtubevideota minimalismista ja yhtäkkiä hätkähdän siihen, että lapsi pitää hakea eskarista, tehdä välipalaa, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, ja huomaan katsovani Areenasta monta jaksoa peräkkäin jotain murhasarjaa, enkä keksi millään taaskaan, mistä kirjottaisin blogiin. Vatsaa kivistää, päätä särkee ja tiedän, että pitäisi huolehtia kehosta paremmin, mutta en malta millään ottaa sille muka tarpeeksi aikaa ja kirjottamisellekin napsin vaan sieltä täältä siivuja, vaikka tiedän tekstiä kyllä tulevan, jos laittaisin kuulokkeet korville ja pöllisin sen pari tuntisen oikeasti, enkä vaan harmittelisi sen puutetta. 

Nyt vaan mietin, että kuka kumma on ryöstänyt sen kaiken vapautuneen ajan, jonka juuri äskön raivasin tyhjäksi kaikesta turhasta. 168h viikossa vaan katoaa johonkin... 

Jos en itse päätä-, aikatauluta ja hallitse omaa aikaani, niin muut täyttävät sen kyllä puolestani! Se että haluan kaiken; olla lasten kanssa pitkään kotona, liikkua tarpeeksi ja tehdä töitä, joita rakastan, on kiinni siitä, että hallitsen oikeasti itse omaa aikaani. Otan sen ajan, jonka tarvitsen, jotta jaksan olla se tyyppi, joka oikeesti haluan olla läheisilleni. 

Tyhjä tila täyttyy aina. Alan korvamerkitä sitä, ettei muut ehdi ensin... 

-Riina