Liian hieno merino?!

Kauppojen rekit notkuu merinovillaa. Tiedostavat kuluttajat tarkistavat jo rutiinilla, että tuote on mulesing vapaa, eli merinolampaille ei ole tehty kivuliasta toimenpidettä peräaukon suulle, jonka funktio olisi estää loisia munimista ja vähentää niiden levittämiä sairauksia. Merinolampaiden ongelmat johtuvat liiasta jalostuksesta. Lammas on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon villaa ja sen ihon liikapoimuttuminen taas antaa alustan loiseläimille. Loisien karkoitukseen on toki kivuttomampiakin keinoja, mutta ne ovat kalliimpia.  

Merinovilla on pitkäkuituista ja pehmeää. Se ei juurikaan kutita, tai pistele. Villa poistaa kosteutta iholta. Se lämmittää kylmällä ja tuntuu viileltä kesällä. Merinovilla on antibakteerista. Se ei kerää hajuja itseensä samalla lailla, kun esimerkiksi puuvilla. Usein riittää tuuletus ja tarvittaessa paikallinen tahranpoisto. 

Merinovillavaatteille maalaillaan ikuista elämää, jos niitä hoitaa oikein. Itse kuitenkin olen joutunut huomaamaan, ettei ainakaan merinovillahousut kestä mun käytössä ikuisesti. Ehkä syy on käyttäjässä, mutta ohut kangas hajoaa aina nivusista.

Olen laskenut vaatteitteni käyttökertoja nyt miltein kaksi vuotta. Sinä aikana olen kuluttanut neljät merinovillahousut loppuun. Paikkasinkin niitä, mutta jos kangas ohenee liikaa ja kuluu puhki, niin ei pienet paikailut enää vaan riitä. Merinovillahousut kesti käytössäni kaikkea 40-100 käyttökerran väliltä. Oliko ne hintansa väärti... Ei välttämättä, vaikka kyllähän ne olivat monikäyttöiset ja tuntuivat kesälläkin hyvältä iholla. Toisaalta taas, ehkä pitää hyvksyä sekin, ettei kaikki ole ikuista....

Jos panostaisin merinovillahousuihin vielä, niin kokeilisin ehkä Ruskovillan ulkoiluhousuja, joissa on kaksinkertainen neulos polvissa, sisäreisissä ja haarakappaleissa. 

Huonopuoli merinovillassa on se, että se tuotetaan usein kaukana. Austraaliassa, Uudessa Seelannissa, tai esimerkiksi Uruguaissa, tai Argentiinassa. 

Tietenkin ihanaa villaa tuotetaan myös Suomessa! Alkuperäisrotujen; suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaiden villa sanotaan olevan lyhyempää ja karheampaa, kuin merino. Kuitenkin alkuperäisrotujenkin villastakin tehdään ihanaa kampalankaa, joka on sileää ja pehmeää. Kampalangassa villakuidut on kammattu saman suuntaiseksi, joka vähentää sinällään kutittavuutta. Sitten on tietenkin karitsanvilla, joka on lampaan ensikerinnällä saatu ihanan pehmeä villa. 

Kuitenkin karhealla, kovemmalla ja jäykemmällä karstalangallakin on paikkansa! Se on erityisen kulutusta kestävää. 

Toisaalta ihmiset on yksilöllisiä. Toisia kutittaa villan karhea kuitu ja joku taas saattaa olla hieman herkkä villarasvalle, eli lanoniinille. Tietenkin myös värjättyjen lankojen värjäysaineet saattaa herkistää. 

Olen myös kuullut, että valmiille neuleelle voi kokeilla etikkakylpyä. Sillä neule kuulemma pehmenee. 

Toivon, että merinon lisäksi kauppojen hyllyt tulvivat tulevaisuudessa suomenlampaanvillaa. Tarvitsemme pitkäikäistä ja kestävää perinnelampaiden villaa merinon rinnalle!