Masentunut? En ainakaan myönnä...

Elämä tuntuu tahmealta. Se on tuntunut siltä jo jonkin aikaa. Kaikkein kauheintahan tässä kaikessa on se, että juuri sitä olen koittanut välttää! Olen tasapainnottanut elämääni, karsinut turhia kuluja, jäänyt perheeni kanssa asumaan pieneen kotiin, minimoinut vaatekaappini, opetellut sanomaan ei ja siitäkin huolimatta huomasin olevani masentunut. 

En oikein innostunut mistään, niin kuin ennen. Yht'äkkiä ei ollutkaan enää mitään kirjoitettavaa. Tuli pieni paniikki! Missä oli inspiraatio, flow ja mielihyvä!? 

Joku puoli huolimattomasti tokaisi kahvipöydässä, ettei juurikaan arvosta sosiaalisenmedian ammattilaisia. Kommentti ärsytti, sillä tiesin toki, kuinka suuri voima yhdellä blogitekstillä voisi olla. Silti huomasin, kuinka sanat kaikui takaraivossa aina huonoina hetkinä. Niinä, jolloin en saanutkaan kirjoitettua sanaakaan. 

Koitin tehdä aarrekarttaa, muttei siitä tullut mitään, kun en enää tiennyt, mitä halusin. Kaikki vaan oli usvaista ja raskasta. Hurahdin aina välillä korjaamaan elämäntapojani, koitin nukkua enemmän, mutta aamulla olin vain väsyneempi. Kävin lenkillä, tai jumppasin, mutta jaksoin sitä ehkä kaksi viikkoa ja luovutin. 

Pienet asiat kehossani alkoi ärsyttää. Viime kesänä sain kolhun otsaan. Sen sijaan, että iho olisi parantunut siististi, niin otsaan kehittyikin ärsyttävä kohollaan oleva pyöreä arpi. Apteekissa farmaseutti sanoi, että arpi saattaa hävitä, mutta siihen menee aikaa. Äiti tietenkin sanoi, että "mikä ihmeen arpi, en minä näe mitään". Mutta mua se kummittelee edelleen joka kerta, kun katson peiliin. Kestän ihan hyvin rypyt ja tummat silmänaluseni, mutta pyöreä nyppy otsalla oli muka liikaa. 

Myönnän, että olen "mulle kaikki heti nyt"-tyyppi. Kahlasin self help - oppaita läpi ja ärsytti, kun mikään ei enää kolahtanut. Niin...Tiedän tiedän.... Pitäisi myöntää, miten asiat on. Mennä lääkärin kautta psykoterapiaan ja hakea vaan se serotoniinin takaisinoton estäjä -resepti. Ajattelen kuitenkin, että jaksan vielä vähän ja kohta helpottaa, niin tyhmää, kuin se onkin. 

Viikonloppuna tuli siskon kanssa puheeksi superfoodit ja muistin yhtäkkiä Jaakko Halmetojan suositelleen Ruusujuurta. Tietty hain sitä heti. Sanokaa vain mitä sanotte... Varmaan plaseboa, mutta ihan kun joku olisi laittanut hiukan valoja päälle! En tarkoita, että tuli mitään sekopäistä energiapiikkiä, vaan semmosta pitkävaikutteista jaksamisen lisääntymistä. Ja sitä paitsi,  sain kirjoitettua! 

- Riina