Olen erityisherkkä, joten pidän kalenterin mahdollisimman tyhjänä.

 Myönnän, että olen ollut kuin pumpulissa, kun saan itse määritellä paljonko näen ihmisiä päivän aikana. Tälläiselle erityisherkälle introvertille se on aika moinen etuoikeus! Tosin se tarkoittaa sitäkin, että kieltäydyn välillä asioista, jotka toisi rahaa, muttei mielenrauhaa. 

Mullahan on niin, että jos jokin tapaaminen on intensiivisempi, käyn sitä läpi monta tuntia sen jälkeenkin. Tarvitsen palautumisaikaa sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Siksi nautin siitä, että saan pitää kalenterin mahdollisimman tyhjänä!

Perheenjäsenet on jostain syystä hieman eri juttu. En väsy niin helposti heidän seurassaan, vaikkakin välillä on pakko ottaa niitä omia mikrohetkiä lapsiperheen älämölössäkin. 

Ja älkää käsittäkö väärin. En ole mikään ihmisvihaaja ja pidän sosiaalisista tilanteista varsinkin, jos on mun omissa käsissä koska voin luikahtaa sivummalle, jos kuorimitus nousee liiaksi.

Täytyy myöntää, että nää vuodet, kun erityisherkkyydestä on puhuttu enemmän, lohduttaa kummasti! En ehkä olekkaan rikki, tai jotain, jota pitäisi muuttaa, tai korjata. Tunnistan, että liiallinen kiire, paine ja häly saa mut alisuoriutumaan ja stressaamaan enemmän. En pysty keskittymään senkään vertaa.... Sitten on niitä hetkiä, kun aikaa on käytettävissä oikeesti riittävästi. Voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja saan pyöritellä asiaa rauhassa monelta kantilta. Sillon huomaan löytäväni voimani. Se on sitä kultaa!

Omista tarpeista kiinni pitäminen on mulle  kuitenkin edelleen vaikeaa. Vaikka uskaltaisin sanoakin ne ääneen, en ehkä kehtaa pitää niistä kiinni. Tuntuu, että vaatisin liikaa, vaikka tarvitsen juuri sitä, jotta saan ylipäätään asioita tehtyä. 

Haastankin sut miettimään, millaista arkea haluaisit elää ja millaisessa ympäristössä sä olisit parhaimmillasi?

- Riina