Sallitko itsesi elää sellaista elämää, kuin todella haluat?

On jännä, että vaikka olemme luoneet olosuhteet, jossa voimme elää hitaampaa arkea, niin takaraivossa aika ajoin jyskyttää jonkinlainen häpeä. Välillä mietin, mitä kaikkea mun pitäisi saavuttaa, ettei ihmiset vaan luule, että olin oikeasti 14 vuotta lasten kanssa vaan kotona. Sehän olisi ihan kamalaa, eikö vain? Olenhan mää käynyt yrittäjäkurssinkin, jotain pientä avoimessa yliopistossa, värjännyt lankoja ja tietenkin blogannut. Mutta silti jotenkin ensimmäisen ammattini paperit polttelee taskussa niin, että ne on niitä oikeita töitä ja kaikki muu on vain noloa sekoilua, vaikka niillä toimeen tulisikin. 

Taloudellisesti meillä ei ole ollut mitään hätää! Olemme valinneet kuluttaa hieman vähemmän. Olemme valinneet tehdä arjestamme hitaampaa. Olemme valinneet olla enemmän kotona.  Tiedän, että olemme jokseenkin etuoikeutettuja, että se on ollut meille mahdollista. Meillä ei ole isoa asuntolainaa, kahta autoa, lemmikkiä, mökkiä, remonttilainaa, vimmaa vaihtaa mööpeleitä, kalliita harrastuksia, isoa kotia, joka syö kaiken rahan, minkä siihen pistää. Meillä on ollut mahdollisuus hidastaa, koska olemme pystyneet tehdä töitämme kotoa käsin ja kulumme ovat niin pienet. Ihan kun olisi joku veteen piirretty raja, paljonka rahaa työstään pitää ansaita, että kelpaa, vaikkei sillä olisikaan taloudellisen tasapainon kanssa mitään tekemistä.... Onhan se noloa, jos ei tämän ikäisenä tienaa enemmän. Niinhän?

Toisaalta olen ihan fiiliksissä! Me tehtiin se! Hitaampi lapsiperhearki on mahdollista! Voimme silti kokea runsautta ja saada kaiken, mitä tarvitsemme ilman, että pitää polkea kokoajan kovempaa. Olemme löytäneet keinot, jolla lapsiperhearki ei tunnu hurjilta ruuhkavuosilta. Kyse ei ole enää siitä, onko meillä varaa elää hitaammin, vaan että sallimmeko itsemme elää niin hitaasti, kuin olisi mahdollista ja antaa tarpeeksi aikaa juuri niille asioille, jotka tuntuu merkityksellisiltä, innostavilta ja mielihyvää tuottavilta. 

Sallitko itsesellesi luvan elää sellaista elämää, kuin todella haluat? 

- Riina