Neljän vaatteen vuosi

Kahdet sukat

Merinovillainen huppari 

Farkut 

Kuuntelin tänään Teemun Kunton Minimalismipodcastia, jossa oli vieraana ihana Design Wash-blogin Tiina Ilmavirta. Nyökyttelin sujuvasti, kun Tiina kertoi ostamisen olevan vaikeampaa, kuin karsimisen. 

Itse mietin yksittäistä hankintaa helposti kuukausia. 

Jos vaate reikiintyy, saatan käyttää sitä silti, jos en löydä täydellistä tilalle. Myönnän, että minimalismin lisäksi taidan olla jonkinlainen materialisti... Siis siinä mielessä, että haluan tavaroiden olevan täydellisen tarkoituksenmukaisia. Haluan, että materiaalit ovat miellyttäviä, vaateen voi pestä pesukoneessa ja valmistaja on tarpeeksi vakuuttavasti kertonut tuotanto-oloista. Haluan olla varma, että rakastan vaatteen puhki. 

Ostan usein samanlaisen vaatteen rikkoutuneen tilalle, jos se on ajanut asiansa. Esimerkiksi hajonneiden mustien Virossa valmistettujen Lee Cooperin farkkujen tilalle hankin toiset samanlaiset. 

Välillä käy niin, että puoliso kyllästyy jahkailuuni. Hän oli itse hankkimassa Varustelekasta jotain itselleen ja kysyi, tarvitsenko sieltä jotain. "Nooh, oon kattellu yhtä hupparia, mutta se on aika kallis ja..." "Mikä koko" - puoliso kysyi ja meni tilasi mulle sen. En ehkä olisi raaskinut vielä ostaa merinovillahupparia itse, sillä elämäni pitää olla jotenkin tarpeeksi epämukavaa, jotta olen valmis hankkimaan jotain uutta. Tarvitsen usein tavaroille jotenkin ihan käsittämättömän pitkän harkinta-ajan. Varustelekan Särmä Merinovillahuppari oli silti nappiostos! Olen käyttänyt sitä melkein päivittäin.

Vaikka vuoden sisällä olenkin hankkinut vain neljä vaatetta, harkintalistallani keikkuu edelleen esimerkiksi villahousut. Yhdet vahvasti potenttiaaliset on Tamsilkin merinovillaiset Metsähousut, jossa on pepun ja polvien kohdalla tuplakangas mutta tässä jahkailessani, ne on ehtinyt loppumaan.(ei mitään uutta :D) Tosin salaa toivon, että niitä tulisi lisää ja ehkä mustanakin... 

Onko teille ostaminen vaikeampaa, kuin karsiminen? 

- Riina