Ideaaliminän tavarataivas

 Luulen, etten ole ainoa. Vaikka olen karsinut kovalla kädellä tavaroita, niin silti... Silti olen säilyttänyt joitakin tavaroita, joita lähinnä fantasiaminäni käyttäisi. 

Perustin yritykseni 2011 ja aloin värjäämään kasviväreillä Suomen alkuperäisrotujen luomulampaan villaa. (kainuunharmaksen, suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaiden...) Se oli huippu ihanaa ja nautin siitä suunnattomasti! Tosin noin vuotta myöhemmin muutimme uuteen asuntoon ja vuokranantajan kuullessa, mitä teen työkseni, hän tokaisi, ettei asunnossa saisi sitten värjäillä mitään... Ajattelin, ettei tämä toivomus haittaa, sillä olin juuri saamassa seuraavan lapsen ja kädessäni oli pakkolepomääräys lääkäriltä. Ajattelin, että asuisimme asunnossa vain hetken, mutta hupsista nyt on mennyt jo 12 vuotta, enkä vieläkään ole koskenutkaan värjäyskattiloihin täällä asuessamme.

 On karseeta myöntää, että vasta nyt olen valmis luopumaan tuon fantasiaminäni värjäystarvikkeista. Jotenkin vuosien varrella näin sieluni silmin, että sitten jossain välissä värjään taas! Ehkä ostamme tontin, tai käyn keräämässä kasvivärejä läheisteni metsästä ja puutarhasta. Tunsin kehoani myöten väreilevän innostuksen, nautinnon ja jännityksen, kun ajattelinkin värjäämistä. Kuinka kahden päivän värjäyssessiot tuntuisi jälleen huolettoman boheemeilta. Kuinka tuntisin itseni lähes maagikoksi, kun saisin loihdittua kasveista ja villasta jotain niin ihanaa ja kuinka tuntisin hurjaa ylpeyttä pujottaessani vyyhteihin vyötteet yritykseni nimellä. Näiden  kuvitelmien kanssa on kuitenkin mennyt 12-vuotta ajatuksella "sitten joskus taas"... 

Vaikka olen nyt luopumassa ideaaliminän värjäystarvikkeista, on lohdullista ajatella, ettei kattilat mihinkään maailmasta katoa. Puretteita saa hankittua ihan niin, kuin enenkin ja voin sen sijaan keskittyä asioihin, jotka on mahdollisia arjessani juuri nyt.

Pienessä asunnossa ideaaliminän tavaroiden säilyttäminen on lähinnä hölmöä. Aina, kun ne osuu silmiin saan huokkailla, kuinka taas meni yksi vuosi ilman, että värjäsin ainottakaan vyyhtiä ja kuinka nuo tavarat luo visuaalista hälinää ja vie tilaa pienestä kodistamme. 

Luopuminen saattaa antaa tilaa niille asioille, jotka ovat merkityksellisiä juuri nyt. 

- Riina