Ideaaliminän tavarataivas osa 2

Keittiön kaapissamme on kirpaiseva möhkäle. Kuvittelin oikeasti, että musta kuoriutuu joku käsittämätön raakaruokaa suosiva mehustelija... Olin puhunut puolisolle haaveilevani mehustimesta ja kun hän sitten löysi sellaisen alelaarista ja lupasi mehustaa myös itse, niin tuo hankalasti pestävä möhkäle muutti keittiöömme. Kirjoitin siitä jopa postauksen pari vuotta sitten ja hankin Tara Langen mehustuskirjan. 

Pystyin kuvittelemaan kuinka mehustimen omistamisen myötä ravintoaineet imeytyy kehooni ja kuinka alan uhkumaan terveyttä ja elinvoimaa! Ajattelin, että mehustimen omistamalla pienet ärsyttävät terveyshaasteeni vaan katoavat, enkä ehkä olisi enää ikinä edes flunssassa...

Niin tietenkin voisi käydä, jos ylipäänsä käyttäisi sitä mehustinta. 

On ollut paljon helpompi kaivaa kaapista blenderi ja tehdä smoothiet, kuin alkaa mehustamaan ja pesemään moniosaista härveliä. Olen oppinut, että jos haluan edistää jotain asiaa, sen pitää olla mahdollisimman selkeää, yksinkertaista ja helppoa. Moniosainen mehustin ei nähtävästi ole sitä...

Jotain pitäisi kuitenkin möhkäleen osalta tehdä.... Olemme vaivihkaa koittaneet tunkea sitä bonuslasten mukaan, mutta ylläripylläri, hekään eivät ole lämmenneet möhkäleelle. Sen voisi tietenkin myydä Torissa, mutta inhoan tavaroiden myyntiä, koska silloin pitää nähdä ihmisiä... KAMALAA! Ottaisikohan kierrätyskeskus vastaan möhkäleen, vaikka se kirpaiseekin, että muutamat kympit, jotka siitä maksoimme palaisi samalla, kuin tuhka tuuleen... 

Hauskintahan on myös se, että niin värjäystarvikkeet, kuin möhkälekkään ei maksa meillä asumisesta mitään. Ne valtaavat elintilaa ilman, että niillä on elämässämme tällä hetkellä mitään funktiota. Se raha, jonka olen niihin käyttänyt on jo käytetty. Ei sitä pelasta se, että varastoin asioita, joita en oikeasti käytä. Varastoin niitä vain sille myyttiselle fantasiaminälle. 

Jos jostain tavarasta on kuitenkin vaikea luopua, tee päätös, mitä pitäisi tapahtua, jotta se voi jäädä kotiisi. Itse asetin mehustimelle tuomiopäivän! Jos musta ei ole tiettyyn päivään mennessä kuoriutunut käsittämätöntä mehustusgurua, möhkäleestä on aika luopua.  

Ideaaliminän tavaroista luopuminen saattaa helpottaa huonoa omaatuntoa, tai tarvetta säilyttää  kuviteltua asemaansa jossain sosiaalisessa kuplassa omistamalla tavaroita, jotka loppujen lopuksi omistavat meidät. 

Laitamme yhteiskunnallisesti hurjasti painoarvoa tavaroille.  Ne kertoo ehkä sosiaalisesta asemasta, persoonallisuudesta, statuksesta, tai viestii arvoja. On siinä vähän miettimistä... 

Möhkäleen varjosta terveisiä lähettäen: 

Riina