Eihän noin voi elää....

Me haluttiin tehdä lapsiperhearjesta hitaampaa ja lempeämpää...

Meidän piti kuitenkin luopua ajatuksesta, että tarvitsemme ympärillemme valtavasti neliöitä ja että vapaa-aikaa pitäisi suorittaa, kun todellisuudessa halusimme vain pelata tietokonepelejä perheen kanssa kotona. (hah)

Kenen unelmia te toteutatte? Uskallatteko rikkoa rajoja, joita teiltä näennäisesti odotetaan? Millaisessa asunnossa ison lapsiperheen pitäisi elää?  Mikä on tärkeää ja mikä on riittävästi? Mitä haluatte vaalia? 

Vaikka olenkin itse minimalisti, kotimme ei ole äärimmäisen minimalistinen. Jonkinlaista kohtuutta koitetaan silti kodissamme vaalia. Kaikesta huolimatta 56m2 kotiin mahtuu oikein hyvin kuuden hengen tavarat!

Joskus se, mitä itse haluat, saattaa olla hyvin erilaista, kuin sulta ehkä ympäristö odottaa. Se ei välttämättä näytä siltä, että sen päälle voisi pukea soman rusetin. Siinä saattaa silti olla kaikki tarvittava. Kaikki se, mitä haluatkin nähdä elämässäsi, eikä sen silti tarvitse olla täydellinen. 

 Olen kuullut useamman kerran, että kuinka näin iso perhe tarvitsee sitä ja tätä ja eihän näin voi elää... Kyllä lasten pitää olla pitkiä päiviä päiväkodissa ja iltapäiväkerhoissa ja mun kuulemma pitäisi miettiä myös mun ammattiosaamista ja mennä "oikeisiin töihin". 

Taloudellisesti meillä menee kuitenkin niin kivasti, ettei me oikeesti tarvita tällä hetkellä kahden ihmisen kokopäivätyön palkkaa. Kyse ei ole siitä, että tulot olisi mystisesti nousseet, vaan ollaan pidetty kulut aisoisssa. 

Oikeastaan kaupungissa on kaikki edellytykset hidastaa tahtia. Kaikki on käden ulottuvilla, eikä omaa kulutusta tarvi kokoaikaa kiihdyttää, vaikka perheen koko kasvaa... 

Että sitä mää vaan, että kyllä näinkin voi elää!

- Riina