Kaikkee sattuu...

Viime päivinä on taas sattunut ja tapahtunut.... Vaikka kirjoitinkin viimeksi blogiini Helvetinviikosta ja epämukavuusaluelle menemisestä, niin todellisuudessa yritämme tehdä kaikkemme, että voimme tavoitella unelmiamme lempeästi. 

Sellaisina hetkinä, kun elämään tupsahtaa yllätyksiä, annan erityistä arvoa kaikelle sille tilalle, jota olemme elämäämme raivanneet. Se tila on tärkeää etenkin silloin, kun asenne ratkaisee. Tarvitsen tarpeeksi aikaa rauhoittua ja valita miten suhtaudun eteen tuleviin asioihin. 

Vaikka ensimmäiset tunteet voisivat jostakin tapahtumasta olla paniikki, tai vaikka häpeä, tuntuu hyvältä että meillä on aikaa pysähtyä, käännellä hiukan tapahtunutta ympäri ja katsella sen kaikkia puolia. Vai niin... nyt kävi näin, miten päätän tähän suhtautua?...

Vaikka jostain Pirkanmaalaisesta mielenmaisemasta käsin mulla nousee välillä ajatus siitä, että "älä vaan mee ittees nolaan", tai klassinen "aina saa hävetä", niin on ihanaa saada rinnalleen kumppani, joka kääntää kaiken eri kulmaan! 

Olen saanut viimeisten vuosien aikana toteuttaa monta hullua unelmaa! Kyse on varmasti jostain ikäkriisistä, mutta on mahtavaa saada ottaa siitäkin kaikki irti. Ei tarvitse ainakaan vanhana katkeroitua, kun en uskaltanut... 

Eikä sekään ole maailmanloppu, vaikkei jossain onnistu. Lopulta se, että uskalsi kokeilla saattaa olla isompi juttu, kuin se, että pääsi perille. 

- Riina