Keskellä työpäivää kulttuuria ja liikuntaa!

 

Tunnen itseni älyttömän etuoikeutetuksi! Vein lapset kouluun ja vetelehdin yksin kaupungin läpi kiduttavan hitaasti. Olin odottanut näitä päiviä hurjan paljon! Nähnyt niistä märkiä unia ja tehnyt siitä aarrekarttoja. Luin parin vaikuttajan instatiliä kateellisena. Nekin teki sitä! 

Sen lisäksi, että sain tänä syksynä vihdoin aamupäivät itselleni; striimaamiselle ja kirjoittamiselle, niin päätin sallia itse itselleni jotain muutakin ihanaa! Yrittäjänä mulla ei ole työnantajaa, joka voitelisi mua liikunta- ja kulttuuri seteleillä, joten päätin voidella itse itseni! 

Kävin eilen katsomassa huikean Hyper- näyttelyn keskellä päivää Tampereen taidemuseossa YKSIN! Osa teoksista sai ihon kananlihalle, ja niiden ääreen pysähtyi väkisinkin pitkäksi aikaa. Hauskinta oli, kun olin tuijottanut yhtä teosta ilmeisesti vähän liian intensiivisesti... Viereeni näyttelysaliin tuli useampi näyttelyvieras, jotka puhuivat hersyvästi keskenään. "Nää teokset näyttää kyllä tosi aidon näköiseltä",  yksi tokaisi ja muut nyökyttelivät vieressä. Käänsin päätäni katsoakseni toista teosta, niin vieressäni oleva nainen hyppäsi ilmaan ja kiljahti, "Ai, et sää ookkaan patsas". Voin hyvin kirjoittaa cv:hen tästä lähin, että "nainen, kuin veistos". 

Oman luovuuden ruokkiminen ja kehon helliminen liikunnalla tuntuu erityisen tärkeältä. Tingin helposti unen määrästä, joten on entistä tärkeämpää ruokkia kehoa ja mieltä. Olisi tietenkin järkevää nukkua riittävästi, mutta olen liian ahne! Rakastan öitä ja hiljaisia tunteja siitäkin huolimatta, että olen nyt saanut aamupäivät itselleni... Tai ainakin jotkut aamupäivät.. Ne, jolloin lapset ei ole kipeitä, tai ei tarvitse juosta neuvolakäynneillä jne. 

Tietenkin jos mulla olisi osakeyhtiö voisin vähentää kulttuuri-, ja liikuntaedun verotuksessa. Toiminimiyrittäjälle tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Toisaalta joitain asioita voi ympätä sisällöntuotantoon. En ikinä olisi esimerkiksi opetellut kunnolla punnertamaan, jos en olisi striimissä luvannut tehdä yhtä monta punnerrusta, kuin sain seuraajia. Tekemällä oppii ja toisaalta, en ehkä muuten buustaisi itseäni kokeilemaan kaikkea, sitä, mitä olen blogin ja striimin myötä tehnyt. Mulla esimerkiksi odottaa takataskussa striimiä varten sähköä jauhava kuntopyörä-projekti! Ihan unelma homma! 

En yhtään ihmettele, että näen satunnaisesti päiväkotien ja koulujen pihasta vanhempia, jotka kiljahtelee ilosta dumpattuaan lapsensa muiden vastuulle. Tänä syksynä musta on tuntunut samalta! Koska olemme nitistäneet taloudelliset paineet minimiin, saan itse päättää arkeni temmon. Luovuuden ja kehon helliminen ei ole mistään ikinä pois. 

Omat tuloni koostuu monista noroista... Vähän lapsilisistä, blogituloista, striimituloista, ihan vähän myös osinkotuloistakin. Mun katsojat Twichissä voi vaikuttaa sisältöön ostamalla esim. verkkokaupasta punnerruksia, tai istumaannousuja. Kunnon win win! Ne liikuttaa mua ja saan lisäsisältöä pelistriimeihin, kaupungilla haahuillessa hulluja tarinoita ja kuvan blogiin jne. Ei nää hukkaan mee! 

- Riina