KAKSI SYYTÄ, JOILLA PERHEEMME DOWNSHIFTAAMINEN ON MAHDOLLISTA

Perheemme mahdollisuus downsiftaamiseen selittyy kahdella syyllä: Asioilla, joita meillä on ja asioilla, joita meillä ei ole. 

Huomasin nyökytteleväni tälle ajatukselle lukiessani Päivi Haanpään Pysähdyskoetta. Olemme helvetin etuoikeutettuja! On etuoikeus, että meillä on kaksi aikuista jakamassa kuluja ja vastuuta. Meillä ei ole lainaa ja asumme pienessä kodissa. Meillä ei ole lemmikejä, emmekä lennä lomilla etelään. Luottotietomme ovat kunnossa, olemme melko terveitä. Voimme kohtuullistaa kulutustamme ja vähentää työntekoa. 

Me saamme tehdä etätöitä, eikä meillä ei ole pitkiä työmatkoja. Jos tarvitsemme toista aikuista, niin arkipäivinäkin se toinen siinä ihan vieressä! Voimme olla kotona silloin, kun lapset pääsee koulusta ja voimme olla lähettämässä heitä kouluun aamuisin. Emme tarvitse iltapäiväkerhoja, joten lasten koulupäivät jäävät lyhyiksi. Päivähoitomaksut, työmatkakulut ja kiire karsiutuu pois. Aikaa ja rahaa vapautuu arkeen enemmän. Rahan joka menisi vaikka päivähoitomaksuhin, voi jättää vaikka tienaamatta. 

Myönnän, että arkemme on jollain tasolla lempeyden ja nautinnon maksimointia. Me emme tarvitse siihen uusimpia hilavitkuttimia, mutta karsimme elämästämme aktiivisesti nautinnonryöstäjiä. Jos arki tuntuu liian kiireiseltä, tyhjennämme kalenterista kaiken, minkä voi. 

Tosin, ei ole tietenkään kyse siitä, ettemme tekisi lainkaan töitä. Kyse on tasapainosta. Kohtuullistamisesta. Vapautamme tilaa toisaalla, jotta voimme käyttää sitä toiseen asiaan enemmän. Emme halua kokoajan lisää, emme pyri jatkuvaan kasvuun, vaan siirtelemme olemassa olevia resursseja. Voimme käyttää hurjasti aikaa sellaisiinkin asioihin, josta ei makseta juurikaan, mutta ne on puhtaasti hauskoja ja mielenkiintoisia. 

Mitä ajatuksia sinulle tästä heräsi? 

- Riina